Aika moni näitäkin sivuja lukeva laihduttaja ei ole ensimmäistä kertaa liikenteessä. Eikä viimeistä. Monille laihdutus ja dieetit ovat elämäntapa, jotain johon on jo niin totuttu että ilman niitä ei voisi edes kuvitella olevansa. Ja miksi? Koska sitä ei tehdä oikein. Valitettavasti tämä on ilkeä totuus joka on vain myönnettävä itselleen jossain vaiheessa. Tai sitten vain jatkaa tätä elämäntapalaihduttamista.
Miten voi laihduttaa väärin? Hyvin helposti. Uskomalla aina vain uudestaan ja uudestaan kaikkiin ihmerohtoihin ja troppeihin, joista ei oikeasti ole juurikaan iloa. Ja se on helppoa – miksipä ei olisi, kun televisiosta ja netistä ja ties mistä saa lukea koko ajan toinen toistaan tehokkaammista ihmekeinoista laihduttamiseen ja painonhallintaan. Kun ei se vain oikeasti mene noin. Pitää olla suunnitelma ja pitää siitä kiinni. Pitää yksinkertaisesti syödä vähemmän ja kuntoilla mahdollisuuksien mukaan enemmän. Ja se kuntoilukaan ei oikeasti ole niin järkyttävän raskasta ja ei sitä ole pakko tehdä 5 kertaa viikossa kahden tunnin minimisarjoissa. Kohtuudella, omien kykyjen mukaan. Monta, monta kertaa tärkeämpää on pitää se jääkaapin ovi kiinni.
Täysin toinen asia on sitten se, että tarvitseeko laihduttaa. Aika huolestuttava trendi ovat 12-14 vuotiaat etenkin nuoret tytöt, teinit tai suorastaan jopa lapset, jotka ovat kauhuissaan pyöreydestään, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Lähes yhtä huolestuttavaa ovat tietenkin lapset joilla on syytäkin olla kauhuissaan painostaan. Nämä ovat vaikeita asioita käsitellä tai edes keskustella herättämättä paheksuntaa tai suututtamatta edes joitain.
Mutta aikuisille on olemassa vain yksi vinkki. Valitse yksi keino ja pysy siinä. Pomppiminen dieetistä toiseen tai tavasta toiseen ei tuota tulosta. Sitkeys tuottaa. Pikkuhiljaa, ei viikossa. Ei edes kahdessa. Parissa kuukaudessa sen sijaan ihan oikeasti saa jo ihmeitä aikaan kun vaan valitsee pysyä kurissa ja laihduttaa hiljaksellen, omalla tahdillaan.